keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Lapsellista elämää

Tälle kesälle ei paljon terassilla tule aamukahvia nautittua....Aikaa jää siis tutkia, miten blogiviritelmän saa pystyyn. Kohta kotona oleva jälkikasvu herää ja sitten pitää usein käytännön sanelemana tehdä muuta.

Olen usein leikkisästi sanonut, että me ollaan perhe, jossa perhesuunnittelu on pettänyt hyvässä ja pahassa. Alkuun näytti, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi ja sitten oli vaihe, jolloin sain kuulla lausahduksia "Taasko nää oot paksuna" ja nyt ollaan vaiheessa jolloin voin surutta käyttää lapsityövoimaa hyväksi. Tai meidän tapauksessa kyse ei ole lapsityövoimasta, sillä esikoisemme on ehtinyt kunnioitettavaan 18- vuoden ikään. Loppu jälkikasvu - Luojalle kiitos vaan - on ensi syksynä 
koulussa kaikki. 

Sitten vältytään monelta ikävältä tilanteeelta. Muun muassa keltaiset post it- laput päiväkodin eteisen 
lokeroissa ovat meidän osaltamme ohi. Tunne siitä miltä tuntuu, kun tukka silmillä yrittää joutua töihin ja huomata aamulla lapun "Kuravaatteet puuttuvat" ja "Kesähoitokyselylappu puuttuu" on meidän osaltamme ohi. 

Joissakin asioissa olemme nimittäin toivottoman huonomuistisia. Ei vaan hahmota kaikkea. Perheemme on kävelevä kaaos. Onneksi ystäväpiirissä on helpottavaa kuulla muidenkin suusta samankaltaisia tarinoita. Ruuhkavuodet :-)

Jossain määrin nykyään pääsee kuitenkin helpommalla. Yleensä tietää kuitenkin, onko yö vai päivä, kolmen 0-4 vuotiaan kanssa sekään ei ollut päivänselvä juttu. Samoin ei tarvitse ulos lähtiessään enää tarkistaa, onko imetyspaidan kaikki luukut kiinni tai ylipäätänsä ei tarvitse olla enää liikahormooni -määrien sekoittamsssa vauvavaiheäitien yhteisöissä. Itselläni joskus pääsi sammakoita suuusta niissä porukoissa ja vähin äänin pakkailin kamppeeni + marssin kotia kohti. 

Nyt olen sitten lähes -ehdottomasti lähes-  siirtynyt vaihdevuosi-ikäisten kerhoon ja lapsetkin ovat aika kivan ikäisiä. Heidän kanssaan voi tehdä jo monia kivoja juttuja. Myös itsekseen pääsee jo ilman lapsosiakin vaikka lenkille. Enää ei tarvitse tyytyä neuvolatädin neuvoon "Vie vaikka roskapussi, saat omaa aikaa". Todenäköisesti hän ei muuten ihan noin mennyt sanomaan. Synnyttäneen äidin korvaan on vain usein kertynyt vaikkua raskauden viimeisillä metreillä ja hän kuulee vähän huonosti. Vaihdevuosi- ikäinen nainen taas kuulee liian hyvin ja ehdottomasti aina oikein :-)


1 kommentti:

Maikki kirjoitti...

AWWW! Kirjoitin hurjan pitkän kommentin elämästä ja perheestä ja kaikesta - ja sitten kaikki pyyhkiytyi pois kun klikkasin Lähetä!
Voi elämä! 😀
Nyt vain lyhyesti että teillä on ihana perhe ja sinulla mukava tyyli kirjoittaa. Onnea ja menestystä blogistille!