Reppuheput: Laavuyö muksujen kanssa Hailuodossa 4-5.5

Olemme -tai ehkä tarkemmin sanottuna olen- kehitelleet haastetta meille. Keski-iän torjuntaa - vierivä kivi ei sammaloidu???? Haastamme itsemme yöpymään ulkona yhden yön kuukaudessa - paikan pitää olla eri joka kerta. Haasteeseen voivat muutkin osallistua. Ystäväni on jo innolla mukana?

Naamakirjassa mainitsin, että en ole varma kestääkö haasteprojekti kuukauden vai vuoden. Pääasia on kuitenkin, että lapset pääsevät laavuilemaan. Helatorstain vastainen yö oli oivallinen hetki aloittaa haasteen toteuttaminen. Päivällä oli lämpimämpää kuin usein keskikesällä. Kohteeksi valikoitui kotikenttäetuisesti Luodossa sijaitseva yksityinen laavu (mme). Perinteinen marjastuspaikka.

Tiistai-ilta sujui pakatessa. Meillä on kolme uudempaa makuupussia ja pari talvimakuupussia mallia antiikkiset. Kyseiset museokapineet toimivat varsin loistavasti toukokuun leppoisessa säässä. Pakkaamisen jäljiltä eteisaulamme oli jälleen mielenkiintoisen näköinen. Onneksi lähtemiseen ja tulemiseen on jo vuosien varrella totuttu. Tällä kertaa laavun viereen pääsi vieläpä autolla.

Hyväksi havaittu:

* Ensimmäisellä kerralla majapaikan sijainti lähellä.
* Ideat ovat toteuttamisen arvoisia...Äiti-ihminen on tottunut vähäiseen uneenkin.
* Rutiineja myös mukaan (iltasatu, hampaiden pesu)
*Varusteiden ei tarvitse olla viimeisen päälle keväällä (makuupussiin kerrastossa!), Jätesäkki ei käy...
* Muksuja jännittää taatusti ekalla kerralla, uni ei välttämättä tule heti....Hermoja siis. Sulkaata!

Aikeemme oli ehtiä viiden tai kuuden lauttaan. Melko rivakasti suoriuduimme työpäivän jälkeen katraamme kanssa liikenteeseen. Lentokentäntie tarjosi vähän jännitystä. Tiellä oli poliisi tutkaamassa ja olimme näkevinämme virkapukuisen herran kädenheilautuksen ja ehdimme jo manailla kallista reissua. Häly oli kuitenkin väärä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Viiden lauttaan olisimme muuten ehtineet, mutta saarelaisten työmatkaliikenteen vuoksi lautta oli täysi ja odottelimme kuuden lautan. Rannasta ostimme kalliit munkkikahvit, mutta ilolla maksoimme niistä tutkajännityksen jälkeen. Lauttarannassa muksut innostuivat heittelemään kiviä veteen ja aika kului varsin nopeasti. Jos koppi olisi ollut perässä, olisimme keitelleet kahvit tai tehneet ruuan lauttaa odotellessamme. Luodossa kävimme vielä kaupassa ostamassa retkieväät ja korviin kantautui kassalla mukavaa paikallisten jutustelua.

Aurinko paistoi komeasti, kun saavuimme perille majapaikkaan. Kannoimme tavarat laavulle ja virittelimme nuotion ja siivosimme autoharjalla laavun nukkumakuntoon. Ehdimme hyvin lämmitellä nuotiolihapullat ja makkarat, keittää nokipannukahvit ja ihailla hämärtyvää iltaa rannalla. Muksut toivat omat äänensä luonnonrauhaan ja tappelivatkin välillä iloisesti. Jännitystä oli selkeästi ilmassa.

Kahdelle nuorimmaiselle laavuyö oli ensimmäinen. Viidesluokkalainen oli viettänyt partiossa kaksi sissiyötä tammikuussa laavulla. Kotiin palatessa makari oli räntäsateesta märkä ja aamuisin oli kuulemma saanut moukaroida kengät pehmeiksi vasaralla. Kaverilla olisi edessään helpompi yö. Olimme vakuuttuneita siitä. Opetimme lapsille iltajumpan merkityksen iltatoimissa. Keho pitäisi saada lämpöihin ennen makuupussiin asettumista. Kolmikko rauhoittui jumpan jälkeen aika mukavasti ja kerroimme heille iltasadut, kuten kotonakin on tapana. Makuupusseissa laulettiin kilpaa lintujen kanssa.

Pian kolmikko oli unessa ja pääsimme viettämään laatuaikaa nuotion loimottaessa. Valmistimme suklaabanaaneja - tosin pakinkannella, sillä Luodosta ostettu folio oli hukassa. Kahvi maistui hyvältä ja epäilin, mahtaako uni tulla silmään koko yönä. Epäily ei ollut aiheeton ja yöuni jäi osaltani aika vähäiseksi. Perheen sahat olivat sen sijaan hyvässä vireessä ja lukemattomat linnut pitivät kuorsauskuoron kanssa kilpaa ääntä toukokuisessa yössä. Olimme keskellä lintujen kevätkarkeloita. Taivaanvuohet, kurjet, merimetsot, jousenet, hanhet jne...Laavulta oli näkymä merelle ja satuin vähiltä uniltani huomaamaan aamun valkenemisen.

Muiden nukkuessa hipsin yksin rantaan aamuyöstä (4.30?) ja kuvasin sekä fiilistelin viileässä -lintujen kiljuessa ympärillä. Jossain kaukana oli myös hirvi ja harmittelin lyhyttä kameran putkea -mutta vain vähän. Aurinko valaisi laavua, kun palailin majapaikkaan kahvin keittoon. Ajattelin, että ehtisimme nauttia aamukahvit miehen kanssa kahdestaan, mutta pojat heräsivät seitsemän aikaan pirteinä ja hyvin nukkuneina. Neiti nukkui vähän pitempään. Nuorimmainen olisi ehdottomasti halunnut jäädä vielä toiseksi yöksi. Kaupunkikiireet painoivat kuitenkin päälle ja kotiin oli lähdettävä.

Matkalla pysähdyimme vielä ystäväni tiluksilla remonttia ihailemassa ja lampaita sekä kanoja katsomassa. Ehkä pääsisimme vielä lammaspaimeksi Luotoon?

Hieno reissu ja voi olla, että haaste kestää vielä toisenkin kuukauden. Minne seuraavaksi? Ei ole vaikeuksia saada lapsia mukaan seuraavallakaan kerralla....