maanantai 28. joulukuuta 2015

Revontulet Syötteen yllä

Nyt täytyy päivittää kuvia ihan urakalla. Uutta retkeä tiedossa viikonvaihteessa ja pakkasmittari lupailee Siperian lämpötiloja. Lumikenkäily lienee miellyttävin vaihtoehto. Lumikenkäillessä ehtii taas kuvailemaan ja kamera täyttyy. 

Syötteellä ovat luvanneet aukaista/merkata Teerivaaran lumikenkenkäreitin tällä viikolla. Posiolla olisi myös uusi Koronjää- reitti. Siinä riittää pakkaspäiviksi puuhaa. Jospa sattuis vielä kirkas ilma.

Kirkkaalla ilmalla on usein reposia tarjolla. Minulla ois haaveena päästä kuvaamaan niitä vaikkapa Riisitunturin autiotuvalta käsin. Pitäis varmaan yksin lähteä liikenteeseen :-)

Oikeasti en oo edes mikään fanaattinen reposten kuvaaja. Niitä on kyllä kiva katsella. Paremman fiiliksen saa mielestäni, kun vain katsoo revontulia. Kameran kanssa heiluessa keskittyy epäolennaisuuksiin. Hauskaa on sekin kuitenkin!

Revontulten viehätykseen pääsimme syksyllä Syötteen maisemissa. Ihan vain sata metriä käveltiin vaunulta eikä ollut edes säkkipimeää. Hienompiakin revontulia oon nähnyt, mutta kameralle taltioitui ihan kiitettävä näytös, jonka kruunaa tähtitaivas. Salaisuutena lienee sillä kertaa mukana ollut jalusta. 

Ei ole ihme, että entivanhaan ihmiset ovat pelänneet revontulia.












sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulukuinen kaunis päivä Syötteellä

Joulukuussa - kaiken kiireen ja kaaoksen keskellä - tuli pistäydyttyä Syötteellä. Tai niinhän minä silloin ajattelin, että kaoottista ovat joulukiireet sun muut.

Jos ennenkin olen priorisoinut asioita lahjakkaasti, tulee sitä tehtyä nykyään entistä tarkemmin. Viime yönä kävi mielessä ajatus, että pitäisi lähteä alennusmyynteihin ostamaan nuorimmaiselle uusi talvitakki. Samaisena yönä - tai aamu se ehkä oli-  muistin, että mahtaa löytyä varastosta yksi tarkoitukseeen soveltuva. 

Ei siis tarvitse lähteä väen tungokseen. Joululomalla kun olen, tälle aamulle tuli sitten tehtyä pitkä kävelylenkki vaihtoehtona alennusmyynneille ja tässä katsellaan telkusta lastenelokuvia nuorimmaisten kanssa ja minä kasaan blogia. Mustikkapiirakka vielä uuniin odottamaan iltavieraita. Ollaan myös pelattu lautapelejä ja olen uudelleen tutustunut peliin nimeltä Monopoli. Lapsena pelailimme sitä niin paljon, että sain yliannostuksen kyseisestä pelistä.

Valokuvia on tullut myös katsottua paljon ja kameralta saimme siirrettyä tietsikalle joulukuun puolenvälin Syötteen reissunkin. Silloin oli komea pakkaspäivä, En ollut itse pakannut suksiani, joten mukana olivat vääränmittaiset sauvat. Pääsin siis lumikenkäilemaan ja ajelin myös Syötteen huipulle kuvaamaan aurinkoista maisemaa, jonka verhosi käsittämöttömän kaunis sumu.

Syöte on kyllä aivan eri maailma, vaikka sinne on matkaa vain parin tunnin ajomatkan verran Oulusta. 














lauantai 26. joulukuuta 2015

Tapaninpäivän kävelyllä Nallikarissa

Kirjoitetaampa muutama rivi. Tänään kävin pienellä kävelylenkillä Nallikarissa. Ihan vain kaupassakäynnin yhteydessä. 

Nallikarissa puhalsi kunnon puhuri. Pakkasmittari näytti hädintuskin pakkasasteita, mutta kiitin onneani, että olin varustautunut talvivaatetuksella. Kameran esiin kaivaminen sai näpit jäätymään ja tuli mieleen, että tässähän on vallan kaupungistuttu taas. Joskus sentään on noustu tuntureidenkin huipulle kunnon pakkasessa ja tuulessa. Tai yövytty laavulla kipakassa pakkasessa.

Päivä oli pimeä vaikka tapanina päivä on sanonnan mukaan kukonaskelen pidempi. Nallikarissa oli muitakin säänuhmaajia ja jotain jutun juurta sain aikaiseksi muutaman ihmisen kanssa. Odottelin tovin, josko jäät olisivat alkaneet ryskää tuulen voimasta. Lopulta luovutin, soitin saunanlämmittäjälle ja lähdin kaupoille. Mahtavaa, että luonto tarjoaa monipuolisia elämyksiä. Jälleen kerran sain todeta, että ihan turhaan katselen aurinkolomien esitteitä. Todenäköisin lomakohteemme on kuitenkin Siperian kaltainen.

Kuvat ovat "vähän" tärähtäneitä, sillä näpit olivat liian jäässä kuvaamiseen käsivaralta.











torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvän joulun toivotus!

Tunnelmallista ja hyvää joulua kaikille!







Olen pitänyt hiljaiseloa blogirintamalla. Elämä heittää joskus eteen raskaita tapahtumia ja nyt ennen joulua jouduimme kokemaan sellaisen. Elämä kantaa, täytyy uskoa. Ajan pitää antaa kulua ja hetki kerrallaan mennään eteenpäin. 

Joulu on lasten juhla. Sitä siis vietellään siis tässäkin torpassa rauhassa, tänä vuonna täysin ilman kaupallista hössötystä. En ole nimittäin jouluruuhkassa kulkenut ollenkaan.

Luonto ja sen merkitys korostuu itselleni varmasti entistä enemmän. Blogia jatkan, kunhan huvittaa. Mukavaa on muuten tilastoista huomata, että tälläkin blogilla on lukijoita.

Jutut Kiilopää ja Yöretki Rytivaaraan ovat tilastojen kärjessä. Jälkimmäiseen täytyy todeta, että Rytivaaran kämpän pihapiiriin lasten kätkemä aarre löytyi. Poikani sai ennen joulua tekstiviestin puhelimeensa aarteen löytäjältä. Aarre löytyy uudelleenpiilotettuna samasta piilosta kämpän pihapiiristä ja kartta löytyy vierakirjasta!

Joulurauhaa!



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Saariselällä revontulia ihailemassa ja Iisakkipäällä lumikenkäilemässä

Menneen talven lumilla vielä pysytään. Ei ole Oulun korkeudellakaan velä niin paljon lunta, että voisi talvesta puhua. Kaiken lisäksi sitkeä tauti on kaatanut minut petiin useammaksi päiväksi ja metsäretket odottavat terveempiä päiviä.

Näitä kuvia katsellessa kyllä pukkaa vähän reissukuumetta. Olisipa kiva matkata taas ihan pohjoiseen joululoman aikana. No ei taida tällä kertaa olla mahdollisuutta siihen. Syötteelle pääsemme kenties kumminkin.

Hetkeksi siis vielä Saariselälle näiden kuvien myötä. Yhtenä päivänä vuodenvaihteessa viime vuonna pääsin nousemaan itsekseni Iisakkipäälle lumikengillä. Sinne lähtee merkitty reitti Saariselän keskuksesta. Muut olivat rastinneet päiväohjelmaansa "Angry Birds-puisto".

Pakkasta oli rapiat -25 astetta, mutta lumikenkäillessä se ei haittaa. Edellisen yön olimme melko myöhään seuranneet, kuinka mönkijät kuljettivat michelinukoiksi puettuja japanilaisia revontuliretkille tuntureille. Itse tyydyimme käppäilemään majapaikkamme takapihalla ja emme yhtään ihmetelleet moisten retkien suosiota. Kyllä Suomen luonto on ihmeellinen ja vaikuttava.




Kaamosaika on erikoinen aika Lapissa. En ollut ennen kyseiseen aikaan Lapissa vieraillut ja en osannut odottaa mitään. Tai oikeastaan odotin vain pimeyttä. Päivällä oli kuitenkin valoisaa tai sinisen valoisaa Yöllä sävyt olivat erilaiset. Harmi kun ei sattunut meille jalustaa mukaan revontulten ja kuutamon kuvaamiseen. Olisi saattanut tulla aika hienoja kuvia. Revontulet olivat öisin aivan omaa luokkaansa. Hyvin näki liikkua metsässä. Parhaassa tapauksessa vielä kuu valaisi ympäristöä

Päivällä näkymä oli kirkkaallakin hetkellä täynnä vaaleanpunaisen ja sinisen sävyjä. Ihan kuin olisi kulkenut lasit silmillä. Olen nähnyt hienoja kuvia Lapista, mutta luulin että ne ovat ammattilaisen ottamia. En arvannut, että tällainen tavan tallaaja pystyy taltioimaan kovin hienoja kuvia. Maisemat ja valaistus ovat vain niin kuvauksellisia, ei sille mitään mahda. Kiilopäältä sain hienoimmat kuvani. Ne ovat esillä jossain aiemmassa postauksessa. Myös Iisakkipäällä kameraan tallentui lumoavaa Lapin luontoa. 

Iisakkipäälle vievä lumikenkäreitti (6km) johdatti hetki alkuun retkeläisen Urho Kekkosen kansallispuistoalueelle. Polulla en kohdannut ketään muuta itseni lisäksi. Polku kulki alkumatkasta metsässä ja pikkuhiljaa noustiin ylemmäs tunturiin ja kauemmas Saariselän laskettelukeskuksesta. Polku oli hyvin merkattu tolpilla. Tunturin päällä sai tolppien sijainnin tosin aika tarkkaan katsoa, koska ne olivat peittyneet aika hyvin lumeen. Takaisin kuitenkin pääsin, vaikka en aivan heti olisi alas laskeutua. Pää leijui pilvissä retken jälkeen, liekö pakkanen ja tuuli sen palellutti.



Luminen puu

Kaamoksen hämärää

Vaaleanpunainen maailma

Pastellisävyjä ja tallattu lumikenkäpolku Iisakkipäältä

Lumikenkäni mun....