Kurkkaus Vattukuruun

Jos pitäisi nimetä mukava, helppo ja maisemallisesti vaihteleva polku, Vattukurun luontopolku Syötteellä pääsisi varmasti listani kärkipäähän.

Vuosi sitten syksyllä googlasin itse Syötteen maisemista lyhyeen päiväretkeen soveltuvaa kohdetta, ja löysin Vattukurun. Se on vain kaksi kilometriä pitkä. mutta Niin Hieno! Kirjoitin viime syksynä siitä blogiini kuvauksen, jonka hieman parantelemani versio julkaistiin tänään Retkipaikassa ja linkitettiin Syötteen kansallispuiston sivullakin. 

Linkki Retkipaikkaan: 

Vattukuru

Tälle syksylle olen retkeillyt viime syksyä vähemmän. Meillä painaa remontit päälle. Myös oma uskallus perheretkeilyyn on ollut lähes kadoksissa neidin tuoreen epilepsian takia. Yhtenä viikonloppuna kävimme kuitenkin viemässä vaunun Syötteelle ja kiersin neidin kanssa Naavaparran polun ja itsekseni Vattukurun. 

Ja kuinka hienolta Vattukuru näyttikään! 

Viime viikonloppuna vein perjantaina erään ystäväni samaiselle polulle. Hän oli myös vakuuttunut kyseisen luontopolun hienoudesta.

Ensi viikonloppuna voi olla kurussa ruuhkaa. Syksy on komeimmillaan ja kelikin saattaa olla mitä mainioin. Mikäpä siinä, polulle vain! Retkipaikan artikkelini on kirjoitettu lokakuun lopun retkestä, ja komeaa oli silloinkin. Vattukuru on helposti kierrettävissä lumen tuloon asti. Talvella lyhyttä hiekkatienpätkää ei aurata ja auto pitää parkkeerata Taivalkoskelle menevän tien varteen. 

Kuvat ovat syyskuun alun sunnuntailta. Ei ollut mitenkään erikoisen aurinkoinen ilma, mutta ruska loisti komeana. 

Vattukuru on hieno - Vai mitä? 



Lauantai-iltana puolestaan loisti Luppovesi perinteikkäässä Luppovesi palaa- tapahtumassa. Siellä oli erittäin hieno ilotulitus ja komea kokko. Hieno viikonloppu Syötteellä, kyllä kelepas :-)

Elämästä: Mitä kuuluu Mörkö?

Aurinko paistaa. Ulos tekisi mieleni mennä. Yhden puhelun soittamista odotan ja vähän selailen erinäisiä työhommia yms. Mies on vielä duunissa, enkä uskalla lenkille lähteä ja jättää sakkia keskenään. 

Muutama sana, pikaisesti. Minun on pitänyt jo pitempään kirjoittaa muutama sana, Siihen oli ehkä joku kuningasajatuskin jossain vaiheessa. Ajatus meni. Joskus vannotin itselleni, että kirjalliset sanomiseni kerron julkisesti blogissa,  Ne vähän privaatimmat jutut kerron puhelimella tai livenä läheisimmille ystäville. Ja jotain pidän omana tietonani, toivottavasti. Summa summarum: Ajatus oli, että keksin jonkun naamakirjaa fiksumman tavan kirjoittaa,  Kun jotain pittää kuitenkin kirjoittaa. Silloin kun pitää kirjoittaa. Osaan toki olla hiljaakin :)

Reppuheppu- blogihan tämän piti olla. Reissamista ja muuta kevyttä kauraa ja nättejä valokuvia. Väliin joku pikkukiva revittely. Huumoripläjäys. Sitte tulee juttuja, josta vitsit on taas kaukana. Elämäksi joku sitä sannoopi. 

Nyt ei oikeesti ollut edes hirveesti asiaa. Halusin vain kiittää kaikkia minulle kirjoittaneita ja kommentoineita, reagoineita. Ajatuksissa mukana olleita. Siinä Mörkö-jutussa, Ja halusin kertoa, mitä Mörölle kuuluu. Sain hyvää palautetta avautumisestani Mörkö- asiassa. Päätin, että avaudun. Tiesin sen. Päätin myös, kirjoitan paperille vaiheessa, jossa saan paperille jotenkin jäsenneltyjä ajatuksia. Päätin tehdä sen itseni vuoksi, mutta ehkä myös muiden ihmisten. Itse olen muutaman kerran palannut kirjoitukseeni. Tykkäsin siitä, vaikka aihe on ihan P.,..ka. 

Mörkö on pysytellyt (vielä) piilosalla.  Itse en ole vielä ihan kauhean rento asian suhteen. Jokseenkin rento kyllä, mutta edelleen jossain määrin pelokas. Olen ja en ole valmis kohtaamaan uudelleen Mörköä. Hyväksynyt olen piiloilevan Mörön, mutta aika paljon asia vaikuttaa vielä normaaliin  tai totuttuun elämänrytmiimme. Olemma viihtyneet kovin kotosalla vielä. Eipä siinä mitään, koti on paras paikka maailmassa, ja olen aina ollut valtavan kiitollinen kodista ja läheisistä, perheestäni. 

Toisaalta normaali arkirytmi vie mukanaan. On työt ja harrasteet jatkuvat. Se on hyvä. Muuta en juuri tällä hetkellä kaipaa enkä usko, että erityisemmin muutkaan tässä talossa kaipaavat. Tappavan tylsä arki olisi juuti se, mistä nyt tykkään. 

Sitten mennään enemmän, kun on menemisen aika. Mukavaa syksyä vaan :)

Rauhallinen muurahaispesä