Aurinko paistaa. Ulos tekisi mieleni mennä. Yhden puhelun soittamista odotan ja vähän selailen erinäisiä työhommia yms. Mies on vielä duunissa, enkä uskalla lenkille lähteä ja jättää sakkia keskenään.
Muutama sana, pikaisesti. Minun on pitänyt jo pitempään kirjoittaa muutama sana, Siihen oli ehkä joku kuningasajatuskin jossain vaiheessa. Ajatus meni. Joskus vannotin itselleni, että kirjalliset sanomiseni kerron julkisesti blogissa, Ne vähän privaatimmat jutut kerron puhelimella tai livenä läheisimmille ystäville. Ja jotain pidän omana tietonani, toivottavasti. Summa summarum: Ajatus oli, että keksin jonkun naamakirjaa fiksumman tavan kirjoittaa, Kun jotain pittää kuitenkin kirjoittaa. Silloin kun pitää kirjoittaa. Osaan toki olla hiljaakin :)
Reppuheppu- blogihan tämän piti olla. Reissamista ja muuta kevyttä kauraa ja nättejä valokuvia. Väliin joku pikkukiva revittely. Huumoripläjäys. Sitte tulee juttuja, josta vitsit on taas kaukana. Elämäksi joku sitä sannoopi.
Nyt ei oikeesti ollut edes hirveesti asiaa. Halusin vain kiittää kaikkia minulle kirjoittaneita ja kommentoineita, reagoineita. Ajatuksissa mukana olleita. Siinä Mörkö-jutussa, Ja halusin kertoa, mitä Mörölle kuuluu. Sain hyvää palautetta avautumisestani Mörkö- asiassa. Päätin, että avaudun. Tiesin sen. Päätin myös, kirjoitan paperille vaiheessa, jossa saan paperille jotenkin jäsenneltyjä ajatuksia. Päätin tehdä sen itseni vuoksi, mutta ehkä myös muiden ihmisten. Itse olen muutaman kerran palannut kirjoitukseeni. Tykkäsin siitä, vaikka aihe on ihan P.,..ka.
Mörkö on pysytellyt (vielä) piilosalla. Itse en ole vielä ihan kauhean rento asian suhteen. Jokseenkin rento kyllä, mutta edelleen jossain määrin pelokas. Olen ja en ole valmis kohtaamaan uudelleen Mörköä. Hyväksynyt olen piiloilevan Mörön, mutta aika paljon asia vaikuttaa vielä normaaliin tai totuttuun elämänrytmiimme. Olemma viihtyneet kovin kotosalla vielä. Eipä siinä mitään, koti on paras paikka maailmassa, ja olen aina ollut valtavan kiitollinen kodista ja läheisistä, perheestäni.
Toisaalta normaali arkirytmi vie mukanaan. On työt ja harrasteet jatkuvat. Se on hyvä. Muuta en juuri tällä hetkellä kaipaa enkä usko, että erityisemmin muutkaan tässä talossa kaipaavat. Tappavan tylsä arki olisi juuti se, mistä nyt tykkään.
Sitten mennään enemmän, kun on menemisen aika. Mukavaa syksyä vaan :)
Rauhallinen muurahaispesä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti