Reppuheput: Koronjää, Posio

Joulukuun alkupuolella avattiin Posion Korouomalle uusi päiväreitti, Koronjää. Tulevasta reitistä kertovat jutut herättivät mielenkiintoni jo ennen reitin avaamista. Reitillä olisi ja on pituutta sopivasti viisi kilometriä. Sopivasti siinä mielessä, että myös lapset jaksaisivat kiertää sen. Reitti on ympärivuotinen ja vielä rengasreitti. Reitin varrella on nähtävänä kolme isoa jääputousta: Jaska Jokunen, Mammuttiputous ja Ruskea virta. Sinne siis.

Meille reitti on varsin oivallisella sijainnilla. Oulusta sinne on näppärät n.250 kilometriä, mutta vielä parempi Korouoma on sijainnillisesti asuntovaunumme talvipaikkaan nähden. Syötteeltä on enää matkaa rapiat sata kilometriä ja kaupassakäynnin yhteydessä näppärästi hoituisi siis myös reitin katsastaminen.

Matkaan lähdimme noin kuukausi Koronjään avaamisen jälkeen. Sää oli kirpeä pakkaspäivä (-20 astetta) ja liikkeelle lähdimme niin, että Saukkovaaran pyskäköintipaikalla olimme yhdentoista aikoihin aamupäivästä. Pikaisella kalkulaattorilla laskettuna valoisan aikaa oli jäljellä 3-4 tuntia ja se riittäisi reitin kiertämiseen leppoisaan tahtiin lapsilaumamme kanssa (7-11v). Mukaan oli pakattu makkarat, muuta evästä ja otsalamput.

Kävelimme reitin myötäpäivään niin, että nuotiopaikka ja kipuaminen takaisin parkkialueelle oli lopussa. Kiertosuunta oli hyvä. Hämärä laskeutui ympärille loppumatkasta, vasta viimeisellä ja helpolla baanalla.Väkeä oli liikkeellä muitakin. Putouksilla oli paljon kiipeilijöitä ja reitti oli erittäin vaihteleva ja monipuolinen. Tammikuun pakkasessa se oli suhteellisen helppo kiertää. Korkeuseroja oli kuitenkin runsaahkosti ja alamäet jyrkkiä sekä liukkaita. Huhtikuussa varmasti vielä liukkaampia. Alkumatkan reitti myötäili vanhaa hevostien pohjaa ja laskeutui myöhemmin uoman pohjalle. Reitti oli merkattu hyvin ja portaaton.

Katsoimme parhaaksi laskea jyrkimmät alamäet pyllymäkeä koko porukka ja siitäpä olivat lapset innoissaan. Perinteistä valitusta kuului matkan loppuvaiheessa. Melkoisia sissejä lapset kyllä olivatkin, sillä nuotiopaikalla seisoskellessa tuli pakkasessa vilu myös minulle lämpimästä varustuksesta huolimatta. Hyvä oli sitten rinteessä kävellä ylös ja päästä takaisin lämpöihin. Itse olin ainakin varsin tyytyväinen loppumäkeen ja otsalamppuihin, joiden viehätyksellä reitti kylmyydestä huolimatta kierrettiin loppuun asti ja kaikille jäi hyvä mieli.

Korouoma valittiin vuoden 2015 retkikohteeksi, eikä suotta! Täytyy kiertää reitti myös muina vuodenaikoina.