Tässä eilen illalla kävin nukkumaan lonkkakipuisena.....Ikään kuuluvaa, rasitusta, seurausta huonoista elämäntavoista - Mitä lie? Aamulla lonkka oli kuitenkin vetreämpi kuin keskenkasvuisella tammalla konsanaan. Hyvä yöuni oli tehnyt tehtävänsä. Painajaisista viis :-)
Hieno kesä elettyä elämää alkaa olla taas taputeltu. Nyt on hienon syksyn vuoro, sitten hienon talven ja hienon kevään jälkeen tulee taas hieno kesä. Niin pitkään, kun on elämää jäljellä, on hyvä näin.
Kahdeksankymppiset omat vanhempani - heidän kuntoaan en nyt tässä lähde sen enempää erittelemään- olivat eilen poimineet saaresta kaksikymmentä litraa mustikoita. Myös hillasoilla he kävivät vielä tänäkin kesänä. Hillasuot ja kahdeksankymppiset nostattavat itselleni vuosi toisensa jälkeen aina lievän kylmän hien pintaan. Joitakin vuosia sitten kävin muistaakseni suon laidalla soittamassa auton torvea, jotta suolla tarponut hillastaja osasi suunnata maaliin....
Ikänsä soita kulkeneet tuntevat kuitenkin suurta paloa suolle vielä kahdeksankymppisenäkin. Hyvä näin. Myös appivanhempani ovat palailemassa muutaman viikon hillareissuilta Lapista. Geeneissä siis soiden kulkeminen?
Tälle kesälle ollaan iltaa istuessamme usein puhuttu, että olisi varsin hienoa istua vielä kahdeksankymppisenäkin terassilla. Elämänkulku voi olla hyvinkin arvaamaton. Lempifilosofiani lainaten - jokainen tsäänssi on kuitenkin mahdollisuus.
Luin tässä muutamana päivänä Tiinan blogi a. Kommentoinkin loppuun. Olen kohdannut tämän upean naisen, vaikka emme hyvin tunnekkaan. Hirveän vaikeaa sanoa yhtään mitään, Verbaalisesti sanavalmiina itseäni olen aina pitänyt - varsinkin kirjallisesti. Sanojen löytäminen on vain joskus niin vaikeaa.
Tämän kesän omat aurinkoiset kuvapostaukset ja reissukuvaukset ovat toisinaan tuntuneet jopa rikollisilta. Tykkään kovasti valokuvista ja kirjoittamisesta - ja reissaamisesta. Usein ollaan keskusteltu synkkääkin synkemmän joulun jälkeen, että on epätodellinen olo, jos tuntuu mukavalta. Toisaalta mukava olo mahdollistaa elämän?
Humoristiseen sävyyn kirjoittavan ja pitkälti oman tiensä kulkijan on hieman vaikeaa ylipäätänsä kirjoittaa mitään tämänkaltaista. En oikeastaan edes itse tiedä, mikä tämän kirjoituksen pointti on. Ehkä se, että eletään elämää, kuten parhaaksemme nähdään - ja yritetään myös ottaa ne kanssaeläjät huomioon. Aina se ei onnistu, mutta yrittää aina kannattaa. Piste ja Amen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti