Blogi oli hetken mielijohde. Se syntyi yhdessä yössä. Tutkin paria blogialustaa ja molempiin rakensin blogin. Tämä jäi. Tämä myös haudattiin jo kahdesti. Hautajaiset vietettiin perhepiirissä. Oikeastaan vain yhden omaisen läsnäollessa.
Ei äidillä oikeasti ole aikaa blogata. Palaa ruoka kattilaan ja jää muksut ruokkimatta. Onneksi olen muutakin kuin äiti. Blogi osoittautui varsin yksinkertaiseksi päivittää. Teen blogia nimenomaan silloin kun sattuu huvittamaan. Kaikkia hienouksia en tunne, joten ulkoasu on varsin yksinkertainen.
Retkeilyyn olen löytänyt kuin ihmeen kaupalla aikaa. Osa kulkemisista sujuu yksikseen - olen sosiaalinen erakko luonteeltani. Osa retkistä taas toteutuu ystävän tai ystävien kanssa, osa mieheni ja ne loput sitten omalla porukalla, esikoista lukuunottamatta.
Aikaa retkeilyyn löytyy priorisoimalla asioita. En leivo, kokkaan basic-ruokaa, en käy jumpilla, en shoppaile oikeastaan ollenkaan (Prisma rules). Siivoamisessa taas luotan suuriin linjoihin, jotka kyllä useinmiten pettävät. Paljolti vapaa-ajan vietän ulkona - tällä hetkellä. Into retkeilyyn on peruja nuoruuden partioharrastuksesta ja myös siitä, että vanhempani kuljettivat minua marjareissuilla pienestä pitäen.
Omani olen säästänyt marjareissuilta, mustikanpoimintaa lukuunottamatta. Itsellänikin oli kausi, jolloin en poiminut hilloja tai karpaloita. Olin saanut siitä hommasta yliannostuksen. Löysin kyllä itseni myöhemmin karpalosuolta. Viimeksi tänään.
Eräs ystäväni muistelee silloin tällöin ensikohtaamistamme noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Opiskelijaporukassa kysyttiin liikuntaharrastuksia. Vuoroani odotellessa ehdin miettiä, mitä sanon....porukassa oli aerobikkaajaa ja ylöspäinkellujaa sun muuta. Totesin, että kai se marjastaminen liikuntaharrastuksesta käy. Tosin silloin en ollut varmaan kuukauteen marjastanut, mutta jotain piti sanoa.
Nykyään intoni ulkoilua ja retkeilyä kohtaan perustuu paljon ajatukseen siitä, että liikkua pitäisi. Edelleenkään minua ei saa jumpalle (tuoppi sille joka onnistuu...). Luonnossa kulkeminen on liikuntamuoto josta tykkään. Marraskuu tekee tuloaan ja yleensä se on ollut itselleni välikuukausi lunta ja hiihtoa odotellessa. Tälle vuodelle haastan itseni marraskuiseen retkeilyyn myös. Takkatuli, viini, suklaa ja viltti eivät saa vetää liikaa puoleensa. Kukkaro myös tykkää tästä haasteesta, marraskuu on ollut perinteinen sisustuskuukausi minulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti