Syötteen kansallispuisto, Rytivaaran kierros (9km)

Blogin päivittäminen sai vauhtia viikonlopun Rytivaaran kierrokselta. Saimme tilaisuuden viettää viikonlopun kahdestaan Syötteen maisemissa. Tilaisuuden järjestäminen vaati toki monta tekosyytä - ja yhden todellisen. Todellisesta syystä kävi asuntovaunun saatteleminen talvipaikalleen Syötteen maisemiin. 

Asuntovaunun hommattuamme olin alkuun sitä mieltä, ettei sitä ainakaan rinnekeskukseen roudata. Hullun hommaa.....No tälle talvelle se kuitenkin tiensä Syötteelle löysi ja silmissäni jo näen Syötteen ladut ja lumikenkäreitit. Kolmen lapsen märät ulkoilutamineet ja viiden hengen yöpyminen pienessä kopissa ovat ihan pikkuseikkoja kaiken sen seikkailun rinnalla, joka meitä odottaa. Muutama varapäre ehkä kuitenkin tarvitaan.

No viime viikonloppuna saimme lasten isovanhemmat nuorimmaisia hoitamaan ja pääsimme viemään vaunua. Homma olikin varsin yksinkertaista etuteltan pystyttämistä myöten, kun ympärillä ei pyörinyt pikkuväkeä kysymyksineen ja tappeluineen. Kävipä siinä sitten niin, että patikoimme viikoloppuna vajaat 20 kilometriä myös. Kaksi kiepausta, joista Rytivaaran kierros jäi varmasti pitkäksi ajaksi mieleen.

Lähdimme liikkeelle Rytivaaraan vasta kahden jälkeen iltapäivällä. Polun alkuun sai körötellä tovin möykkyistä hiekkatietä, jota ajellessa tuli mieleen, ettei kovin matalalla maavaralla oleva auto ole meitä varten. Matalasta autosta meillä on kokemusta yhden Primeran verran, sen pohjalevy jäi usein matkan varrelle. Tie oli kuitenkin tällä kertaa ajettavissa ihan normiautolla. Hiekkatien varrella n. 17 kilometrin taipaleen jälkeen odotti autio parkkipaikka, joka lupaili hyvää erähörhöilyyn innostuneelle. Ei Pienen Karhunkierroksen kulkijamäärää.....Nykyään meillä on tapana veikkailla, montako ihmistä näemme matkan varrella. Kumpikin meistä arveli, että ihmisiä kuitenkin näkyisi! Olihan kaunis lokakuun lauantai. 

Parkkipaikalta lähti tylsähkö puolen kilometrin mittainen yhdyspolku kansallispuistoalueelle ja reitille. Heti reitille saavuttuamme pääsimme tutustumaan ensimmäiseen suoalueeseen. Vaikka lehdet olivat puista jo varisseet, maa hehkui kilpaa auringon kanssa ruskan väreissä. Taustalla kauempana kuului poron kellojen ääni. Reitillä siis olisi kulkijoita.

Pitkoksia oli reitillä heti alkumatkasta. Polku oli suhteellisen kapea ja märkä. Yöllä oli onneksi ollut pakkasta, joten vaelluskenkien vesitiiviyttä emme pääseet testaamaan. Muutamaa viikkoa aiemmin reitti olisi varmasti kannattanut kiertää kumpparit jalassa. Alkumatka oli kevyehköä ja suhteellisen tasaista, 

Rytivaaran kierroksen mielenkiintoa lisäsi maaston monipuolisuus ja korkeuserot.Vaikka liikuttiin Pudasjärven perukoilla, polulta löytyi kivikkoista maastoa, josta laskeuduttiin suoraan suolle. Seuraavalla hetkellä liikuttiin metsässä naavaisten puiden ja sammalikon keskellä.

Lopulta reitti vei kulkijan Rytivaaran kruununtorpan niityille. Niityllä oli vanha torppa, jonka historiasta opasteet kertoivat. Torpalle oli muun muassa katovuosien aikana menehtynyt kokonainen perhe. http://www.luontoon.fi/rytivaara/rytivaaranhistoriaa

Pihapiirissä oli kunnostettu sauna. Retkeilijää kiinnostaa ehkä torpan pihapiirissä -keskeltä ei mitään- oleva varaustupa pienen hirsisen saunan kera. Tällä kertaa emme varaustuvalle jääneet, mutta ehkä jo tulevana viikonloppuna lasten kanssa.....Ken tietää? Aika siisti paikka olisi lämmitellä illalla saunaa ja leikkiä taskulamppuhippaa. Matkakin olisi muksuille sopiva, vain kolmisen kilometriä. Ei mitään änkkäripuistoja tällä kertaa, vaihtoehtoja kun löytyy! 

Virittelimme torpan pihapiirin nuotiopaikalle tulet ja fiilistelimme paikan tunnelmassa. Tutustuimme torpan rakennuksiiin ja saimme todeta, että vieraskirjasta löytyi edellinen merkintä neljän päivän takaa...Tämähän oli ihan oikeille eräjormille suunnattu paikka. 

Varaustupa

Kruununtorpan pirtti

Kruununtorppa

Varaustuvan kunnostettuun saunaan pitää päästä!

Torpalta matka jatkui niittyjen halki helppokulkuisena. Etenimme rivakalla tahdilla, sillä ilta alkoi selkeästi hämärtää. Maisema sai uudenlaisen värityksen ilta-auringosta. 

Pian olimme takaisin yhdyspolulla. Yhtään kulkijaa ei matkan varrella näkynyt -poroja lukuunottamatta. Mikä rauha! Seuraavalla kerralla voisimme ottaa mukaan lapset hiljaisuutta rikkomaan.....